Kaikki pullasorsat nyt korvat hörölle: Jos haluat lihaksikkaan ja vähärasvaisen vartalon, kokeile paleodieettiä. Paleodieetin ajatuksena on, että ihmisvartalo ja ruoansulatuksemme ei yksinkertaisesti vain ole kehittynyt ja muuttunut yhtä nopeasti kuin ruokavaliomme. Tällä dieetillä suodäänkin kuin luolamies: Paljon riistaa, kalaa ja vihreää – vähän hiilihydraatetteja. Paleodieetti on eräänlainen vähähiilihydraattinen ruokavalio.
Innoituksensa paleodieetin eri versiot ovat ottaneet nimensä mukaisesti jostain varhaiskivikauden vaiheilta. Tälle aikakaudelle ominaista olivat kirveen käytön yleistyminen ja keräilijä-metsästäjän mahtava ruokavalio. Perusideana onkin syödä aivan kuin maanviljelys ei olisi vielä kehittynyt. Tosin voit yhä käyttää haluamasi ruokailuvälineitä ja valmistustapoja.
Ohjeet
Luonnollisesti emme voi tarkkaan tietää miten luolamiehet oikeasti söivät, mutta arvailujen mukaan he saivat huomattavasti enemmän proteiineja ja rasvoja, kuin tavallinen pullasorsa nykyään.
Energiansaanti päivittäin paleodieetissä:
- Proteiinia 20-50 %
- Rasvoja 28-58 %
- Hiilhydraatteja: 22-40 %
Prosentit ovat suuntaa-antavia, mutta sinun tulisi päivittäin kuitenkin pysyä ohjeiden mukaisissa väleissä. Myös ruoan laadulla on merkitystä: Mitä lähempää ja luonnonmukaisempaa ruoka on, sitä parempi. Kaikki turhat suoja-aineet ja kemikaalit tulisi minimoida. Näin ollen ruokavalioosi tulisi sisällyttää seuraavia runsaasti:
- Kalaa
- Muita meren eläimiä
- Riistaa
- Ruohoa syövien eläinten lihaa (myös luomukasvatetut)
- Kananmunia (luomu + omega-3 -munat)
- Pähkinöitä
- Marjoja
- Vihanneksia ja juureksia (mieluusti vain vähän tärkkelystä sisältäviä)
Keinotekoisesti rehulla lihotettua karjaa tulee välttää, sillä kivikautisen ruokavalion liha oli yleensä ravinteikkaampaa kuin nykyään. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että kivikaudella riistan rasvaiset osat käytettiin mahdollisimman tarkkaan hyödyksi. Tyydytettyjen rasvojen osuus saattoi olla luultua suurempi. Kuitenkin voimme olla varmoja siitä, että omega-3-rasvahappojen määrä luolamiesten lihassa oli korkeammalla tasolla kuin nykyään. Kivikauden ruokavalion omega 3:6 suhde onkin ollut todennäköisesti noin 1:4 ja 1:1 välillä.
Kahlattuamme läpi useita artikkeleita, löysimme hiilihydraatille myös suuntaa-antavan grammamäärän: Noin 30-90 grammaa päivässä.
Luku sinällään on outo, sillä jos laskemme seuraavasti:
- 90 grammaa HH sisältää 360 kcal.
- Jos tämä 90 grammaa on 22 % koko päivän ruokavaliosta, olisi 100 % silloin 1638 kcal.
- Luku on (liian) pieni, eikä varmasti takaa riittävää vitamiinien ja hivenaineiden saantia.
Tästä pääsemmekin kätevästi seuraavaan kohtaan: Paleodieetin ongelmiin.
Ongelmat
Tämän ruokavalion suurin ongelma on ruoan laadussa. Kivikaudella ruoka-aineet olivat terveellisempiä ja laadukkaampia. Esimerkiksi lihassa oli suhteessa enemmän välttämättöämiä rasvahappoja ja kasvikset sisälsivät paljon enemmän ravinteita, vitamiineja ja hivenaineita. Näin ollen nykyaikana paleodieettiä seuraavan kannattaa varmistaa tarpeellisten omega-rasvahappojen saanti esimerkiksi kalaöljykapseleilla ja vitamiinien saanti ottamalla päivittäin vitamiinilisiä.
Osa tutkijoista pitää nykyisellään paleodieettien suurimpana ongelmana viljojen ja tärkkelyksen täydellistä kieltämistä. Nykyisellään suurin osa sairauksista ja terveysongelmista johtuu ruokavaliosta, ja mitä pidemmälle ollaan menty, sitä useampia ollaan voitu jäljittää viljaan ja hiilihydraatteihin. Tässä kohtaa ihmiset kuitenkin eroavat hieman. Jos itse tiedät kestäväsi viljaa ja tärkkelystä, voi sitä käyttää kohtuudella mm. aamuisin.
Paleodieetin hyödyt
Koska prosentuaaliset energiajakaumat ovat varsin väljät, voit itse tehdä ja valmistaa hyvin erilaisia ruokia. Luolamiehen dieetti antaa sinulle hyvät ja monipuoliset ohjeet, mutta ei sido sinua tarkkaan päivästä-päivään ruokavalioon. Myös liikunta on omatoimista ja täysin itsesi valittavissa.
Paleodieetti auttaa mm. kolesteroliin, diabetekseen ja vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä. Suuri hyöty on myös terveyden yleinen koheneminen ja energinen olo sekä usein unenlaadun paraneminen.
